Olen 11.08.2020 pääsimme Norjaan Vesterbottenin maakunnan kautta Ruotsissa lähellä Mo Iranaa. Viime viikolla Norjan hallitus nimesi tämän maakunnan vihreäksi vyöhykkeeksi koronakriisin aikana. Joten nyt seikkailu Norjassa alkaa.
Jatkamme suoraan pohjoiseen – nyt kolmannen kerran napapiirin yli – kunnes saavumme Bodøn lauttasatamaan. Olemme jälleen onnekkaita ja voimme siirtyä seuraavalle lautalle 16.00 kello. Vastaanottaja 4 Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Lofooteille ! Ajamme muutaman kilometrin saaren eteläisimpään kärkeen, Pysymme siellä ensimmäisen yön. Lyhyt kierros vie meidät mukavaan pieneen kylään, Kaikkialla näet suuret kalojen kuivaustelineet ja paalujen varaan rakennetut telineet, punaisia puutaloja.
Lofoottien dinosaurukset 
8Tassut Lofooteilla 
Karibialainen tunne Lofooteilla
Valitettavasti seuraavana päivänä kaikki on pilvistä ja harmaata, mutta ei ainakaan sataa. Teemme lyhyen vierailun kauniiseen Reinen kylään, sitten ajetaan tietä (täällä on vain yksi pääkatu) jatka Fredvangiin. Kaunis vaellus alkaa sieltä (Parkkipaikan naapurit suosittelivat niitä meille) ylös vuorelle. Ylhäältä on upeat näkymät Kvalvikan rannalle – hiekkaranta kuin Karibialla. Vastaanottaja 3 Tuntia myöhemmin palaamme Henrietteemme väsyneinä mutta onnellisina.
Seuraavana päivänä se on vielä harmaa, siellä on myös hyvä tuuli. Jatkamme Rambergille kauniille hiekkarannalle. Siellä me kuitenkin pesemme jalkojamme vain kristallinkirkkaassa vedessä, vaaleanvihreää ja jääkylmää vettä. Pojat ovat todella iloisia tassujen alla olevasta hienosta hiekasta ja juoksevat yksinäisellä rannalla kuin hullut. Kun palaamme autollemme tunnin kuluttua, Norjalainen kiinnittää huomiomme tähän, että koiria saa pitää vain hihnassa. Nyökkäsimme hänelle ystävällisesti ja päätämme, että emme kuulleet sitä.
Kauemmalla reitillä tulemme pieneen, erittäin turistikaupunki Nusfjord. Täällä on vanha sekatavarakauppa, joka näyttää edelleen samalta kuin ennen 100 vuotta. Sitten löydämme oikean leipomon (täällä on kuin lottovoitto !) ja ostaa herkullisia kanelirullia – hinnasta 4,50 € jätämme sen anteliaasti huomiotta. Tietoja Vikenin kaupungista (Täällä on lasinpuhalluspaja ja voit katsella maljakon valmistusta) tullaan Ballstadiin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ostamme Norjassa ja kadumme sitä välittömästi, emme ole täydentäneet varastojamme Ruotsissa vielä paremmin. Tölkki olutta maksaa paljon 2,80 € – Meidän on varmaan parempi ryhtyä alkoholinvastaisiksi 🙂
Vettä sataa edelleen, mielialani laskee vähitellen ! Tänään ajetaan ensin Stamsundiin, ota muutama kuva ja jatka matkaa. En voi uskoa sitä, mutta voit itse asiassa nähdä hyvin pienen auringonsäteen. Tämä kohottaa heti tunnelmaa ja Henriette ajaa itsevarmasti kapeaa rantatietä pitkin. Vähän ennen matkakohdettamme Henningsværia asuntoautot kasaantuvat – paikka näyttää olevan turistimagneetti. Kiireestä huolimatta löydämme ilmaisen parkkipaikan ja naapurit tulevat heti takaisin, kuvaamaan Henrietteämme. Kaupunkikierroksen aikana löydämme todellisia matkamuistomyymälöitä, auki kahviloita ja ravintoloita. Pienessä kaupungissa on jopa suuri jalkapallokenttä – sopii täsmälleen pienen saarekkeen kivien väliin.
Yöllä pelkäämme, että meidät räjäytetään, Täällä on kova myrsky. Mutta Henriette pysyy vankkumattomana, joten seuraavana päivänä ajamme Kaiser Wilhelm -reittiä pitkin Raftsundetia Digermuleniin. Reitti on henkeäsalpaavan kaunis, Valitettavasti voimme nähdä vain osan vuorista nousevan oikealle ja vasemmalle sumuverhon takana. Polun lopussa (termi "katu" olisi liioittelua :)) löydämme upeita hiekkarantoja.
Koska haluamme todella nähdä valaita, Nyt ajamme Vesteralenin pohjoispuolelle Hovdeniin. Täällä on myös upeita hiekkarantoja, jotta koirat saavat rahalleen vastinetta. Kuivatulle kalalle ja toivolle löydämme paikan telineiden keskeltä, ettei kalaa ripusteta yössä. Koko paikka tuoksuu vähän voimakkaalle – emmekä vain voi ymmärtää, että tämän kuivatun kalan oletetaan olevan sellainen herkku. Valitettavasti on edelleen harmaata ja sumuista, joten emme näe valaita.
Koska emme ole vieläkään nähneet valasta, me päätämme, Varaa valassafari. sanoi, teki – matka on varattu netistä. Joten ajamme kohti Andenesia, sadekuurojen kanssa, lyhyitä auringonsäteitä ja raikasta tuulta. Bleikistä löydämme upean parkkipaikan aivan rannalla – täysin yksin eikä taloja tai katuja kaukana – paras paikka tähän mennessä Norjassa. Frodo ja Quappo tekevät rannasta vaarallisen ja ajavat pois kaikki lokit ja varikset – Olemme siis todella yksin täällä.
Lähimpänä on pieni sadeaukko ja päätämme käyttää sitä vaellukselle Matindille. Polku menee jyrkästi ylämäkeen ja alamme hikoilla paljon. Pääsi huipulle, meidät palkitaan upealla näköalalla. Nyt olemme varmoja, että Frodolla ja Quappolla on myös oltava perhesiteet säämiskoihin – kuinka he hyppäävät ylös ja alas kiviä ? Kaukana näemme kuitenkin jo seuraavan sadepilven kerääntyvän, ei siis mitään. Laskeutuminen on jopa vaikeampaa kuin nousu, koska kaikki on erittäin liukasta ja märkää. Mutta onnistumme pääsemään takaisin autoon juuri ennen ensimmäistä sadepisaraa – täydellisesti ajoitettu !!!!
Odotamme seuraavaa päivää kuin hulluja: valassafarit ovat tulossa. Teen kiertueen aamulla, Hans-Peter aloitti alusta 17.00 kello, Koska koiramme eivät tietenkään voi tulla laivaan. Menemme jopa aikaisemmin nukkumaan, jotta pääsen ajoissa paikalle 9.00 olen asemalla. Jätän aamiaisen väliin varotoimenpiteenä – ei sitä koskaan tiedä, kuinka merikelpoinen vatsa on. Valasmuseokierroksen jälkeen ja paljon mielenkiintoista tietoa valasta, kiertue vihdoin alkaa. Matkustamme ympäriinsä pienellä veneellä 2,5 Tuntia merellä eikä valasta näköpiirissä :(. Puolen tunnin kuluttua kapteenin vapautus vihdoin tulee: Kaskelotti ilmestyi itse asiassa veneemme vasemmalle puolelle – Kamerat napsauttavat kaikkialla jatkuvana silmukana. Meidän valas sukeltaa jälkeen 10 minuuttia taas, Kapteeni huutaa ajoissa "Diving" ja voimme kaikki ottaa kuvia vaikuttavasta häntäevästä. Vastaanottaja 10 Minuuttia myöhemmin seuraava puhelu tulee mikrofonista: toinen valas näköpiirissä ! Olemme onnellisia ja täysin innoissamme. Tämän jälkeen näyte on myös kuvattu joka puolelta, Veneemme kääntyy ympäri ja purjehdimme onnellisina takaisin satamaan – mikä kokemus !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
PÄIVÄN KUVA
Tänään oli myös erittäin jännittävä minulle ja koirille! Jätimme omistajamme valassafariasemalle tänä aamuna ja olemme olleet siellä siitä lähtien 15.06.2020 eronnut ensimmäistä kertaa. Koirat olivat hämmästyneitä. Pitkä kävelymatka korvasi sen ja meillä oli hauskaa upeassa säässä. Yksi 17.00 Minulle oli tullut aika. Eri palveluntarjoaja ja erilainen lähestymistapa, mutta sama tavoite……. Vain. Lyhyen valaita käsittelevän luennon jälkeen menimme vaatehuoneeseen. Koska olemme avoimella pikaveneellä , kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy, matkalla, on vesi – ja lyhdyt Haalarit ja pelastusliivi ovat pakollisia. Lakaisemme n 50 kmH aaltojen yli. Vastaanottaja 45 Saavumme alueelle minuuteissa, jossa aamulla 3 Valaat havaittiin. Kippari pysäytti moottorin ja osoitti luotainsa veteen, jäljittää valaita. Ääniä kuului, ja hän seurasi niitä useilla kurssin korjauksilla. Hän selitti meille, että valas myös 1000 metriä alapuolellamme ja se vie aikaa. Ja sitten hän todella tuli. Minulle se oli kauan odotettu unelma, nähdä kerran valaan. Ja mitä minun pitäisi sanoa…. se oli erittäin kohottavaa ja olen onnellinen, jotta voisi kokea jotain sellaista. Maailmamme ja luontomme on vaikuttava. Luulen niin tänään, että tämä kuva on parhaiden joukossa 10 Kuvia matkastamme tulee.
Kaiken jännityksen jälkeen meidän täytyy rentoutua hieman: Tämä on ensimmäinen kerta, kun leivon leipää Omniassamme – kaasuliesillä. Ja, mitä meidän pitäisi sanoa: se maistuu todella hyvältä ! Norjan sääsovellukseni (paras sovellus ikinä) ei lupaa hyvää: Sadetta tulee vain lähipäivinä. Mutta siinä on hopeinen vuori: Auringon oletetaan olevan North Capella maanantaina 17 Asteet näyttävät. Siksi muutamme matkasuunnitelmia uudelleen ja päätämme, nyt vähän venyttelemään. Kaasun täytön jälkeen, diesel-, Vesi ja tarvikkeet Sortlandiin, ajellaan ympäriinsä 350 km pohjoiseen. Löydämme ehdottoman koiran unelmien parkkipaikan, käytöstä poistettu leirintäalue metsässä. Karvaiset ystävät leikkivät piilosta, Etsi sauvat ja ui vesiputouksessa. Siellä on myös mukava takka ja töiden jälkeinen olut – Täydellinen !
Ajellaan myös seuraavana päivänä 400 km kauniita vuonoja pitkin, Lumivuoret ja valtavat metsäalueet. Matkalla löydämme ensimmäisen siemenmatkamuistomyymälän – Täytyy katsoa se heti. North Cape -kiertueellani, joita minä ennen 40 vuotta (!) Tein ystäväni Renaten kanssa, käytämme lähes kolmanneksen matkabudjetistamme poronnahoihin, Norjalaisia villapaitoja ja muita matkamuistoja jaettiin. Mutta kauppa on hyvin kaupallinen, Olen hieman pettynyt. myös hyvä, säästänyt rahaa ! Illalla löydämme yöpymispaikan jalkapallokentän vierestä ja suuren vesiputouksen läheltä. Yön aikana satoi lakkaamatta ja seuraavana aamuna kenkäni täyttyivät vedellä ensimmäisen kerran astuessani ulos autosta – Kneipp-hoitojen oletetaan olevan terveellisiä !
Juhu – Tänään lähdetään North Capelle !!! Odotamme innolla viimeistä jaksoa ja sääkin näyttää hyvältä – Meillä on tosi kiva reissu. Henriette hallitsee kaikki rinteet ja kapeita katuja (kiitos hyvälle kuljettajalle) lentävällä värillä. Yritän valmistautua matkaani 40 vuosia muistettavana – Jokin on hieman muuttunut: Tie on parantunut huomattavasti ja kaikki tunnelit ovat nyt valaistuja. Ensimmäisellä kiertueellani me melkein kuolimme tunneliin: se tuntui loputtomalta, ei ollut valaistusta eikä tienpintaa – olimme todella peloissamme, ei koskaan enää pääse sieltä pois !
Matkalla näemme vihdoin paljon poroja ja aivan lopussa merikotkan. Saapui Kapille, löydämme 500 m virallisen parkkipaikan edessä erämaassa – ilmainen !! Kävelemme pakollisen teräspallon luo ja otamme valokuvia. Ei todellakaan tapahdu paljon, vain kourallinen asuntoautoja on parkkipaikalla. Meitä ei päästetä koirien kanssa käytäviin – ei voi tehdä mitään. Alas on kuitenkin olemassa: sääsovellukseni petti minut: huomisen sää jättää paljon toivomisen varaa, Auringon ei pitäisi paistaa ennen tiistaita ?
Yöllä tuntuu kuin olisimme pienessä kalastusveneessä – Myrsky on koko ajan ja meitä rokataan kovasti. Aamulla porot seisovat automme ympärillä sumun aalloissa – Koirien on siis odotettava pissalle vielä vähän aikaa. Kuole 2 He eivät kuitenkaan usko sään olevan niin mahtava, ja he viipyvät luolassaan erityisen pitkään ja teeskentelevät nukkuvansa.. Hans-Peter uskaltaa lähteä ulos poikien kanssa vähän myöhemmin, Jossain vaiheessa rakko vain painaa. Sitten vietämme päivän lukemalla, nukkua, Juo kahvia ja teetä. Myöhään iltapäivällä teemme lyhyen kävelymatkan pallolle – ja joidenkin puuskien kanssa minun on todella oltava varovainen, joten en ihastu. Quappo ja Frodo kamppailevat myös North Cape myrskyn kanssa ja palaavat mielellään takaisin autoon. Jälkeen 2. Aloitamme paluumatkamme myrskyisenä yönä. Aurinko jopa paistaa matkalla ja olemme onnellisia, jotta voisi vihdoin taas kävellä normaalisti. Haluamme antaa koirien juosta rannalla – valitettavasti ne ovat siellä nyt 2 Poro ja katso meitä typerästi.
Illalla seisomme joen rannalla, Teemme itsemme mukavaksi ja lämpimäksi tulella ja minä käperdyn lämpimään superpeitooni.
On taas aika, tankkaamaan Henrietteämme: tarvitsemme vettä, Kaasu, Dieseliä ja tarvikkeita meille. Joten suuntaamme seuraavaan isompaan kaupunkiin: Alta ! Täältä löydämme kaiken, mitä tarvitsemme ja olemme jälleen omavaraisia muutaman seuraavan päivän ajan. Meistä tuntuu siltä, Taas mennään pidemmälle vaellukselle, joten ajetaan vaellusparkkiin 15 km kaupungista etelään. Olemme keskellä valtavaa metsäaluetta ja siellä on myös ilmoitustaulu, jossa on kiertoajeluehdotuksia: Nämä ovat kuitenkin retkiä lumiskoottereille – Vaelluksia ei ole suunniteltu täällä. Jatkamme siis kävelyä pientä tietä pitkin ja löydämme muutaman metrin välein metsään piiloutuneita mukavia pieniä ja isompia loma-asuntoja. Uskomaton, kuinka monta niitä täällä on. Muutaman kilometrin jälkeen päätämme kääntyä, koska ei näytä olevan muuta tietä takaisin. Kun vetäydymme, pienellä kadulla on paljon liikennettä ja olemme yllättyneitä, mistä kaikki ajoneuvot yhtäkkiä tulevat ?
Luemme netistä, että Altassa on mielenkiintoinen ulkoilmamuseo: Joten seuraavana päivänä ajamme takaisin mukavaan pikkukaupunkiin (Alta sijaitsee kauniilla paikalla vuonon päässä) ja vierailla museossa. Täältä löytyy kalliokaiverruksia/kaiverruksia, väliltä 3.000 – 7.000 vuotta vanha ! Se on todella hauskaa, porot, kalastaa, Veneitä ja hirviä löydettäväksi, jonka ihmiset kaivertivat kallioon niin kauan sitten. Tämän aikamatkan jälkeen ajamme hieman etelään kohti Kautokeinoa – Tämä on saamelaisten esi-isien alue.
Illalla seisomme kauniin vesiputouksen ääressä ja toivomme sitä, nähdä myös revontulet. Ja sitten itse asiassa: emme voi uskoa sitä ollenkaan, se näyttää vastaan 23.00 Vihreä raita taivaalla ! Joten näimme ensimmäisen Aurora Borealiksemme !!!!! Emme voi tehdä sitä enää, koska olemme niin hämmästyneitä, kuvaamaan tätä nauhaa – Se näkyy kuvassa vain hämärästi (miltä sen pitäisi näyttää, näyttää seuraavan kuvan (varastettu netistä) ). Harjoittelemme edelleen !
Seuraavana aamuna lähdemme Kautokeinoon ja vierailemme siellä Juhlin hopeaseppien luona. Tämä on rakkaudella suunniteltu galleria, jossa on uskomaton arkkitehtuuri ja sisustus. Siellä on kauniita hopeakoruja, Keramiikka, Lasi ja muut matkamuistot. Kuitenkin, kuten kaikkialla Norjassa, hinnat ovat erittäin korkeat, erittäin korkea, joten päätämme, mitään ostettavaa. Matka jatkuu Karasjoelle, Vähän ennen kaupunkia löydämme viitoitettu "Kulturminnet" – kaunis vaellusreitti kauniin mäntymetsän läpi, jossa on muutamia jäänteitä saamelaiselämästä. Joka tapauksessa koirat ovat uupuneita, joten yritämme onneamme, voimmeko jatkaa rajan yli Suomeen.
Hans-Peter on turvassa, että meidät päästetään sisään, Olen melko skeptinen sen suhteen ? Mutta pystymme siihen ja matka jatkuu.
Päätelmämme Norjasta: Maiseman kannalta Norja on ehdoton kohokohta – ja voimme vain suositella matkaa sinne kaikille. Löysimme sen kuitenkin erittäin turisteilta Lofooteilla, Tiellä oli hirveän paljon matkailuautoja ja se oli vaikeaa, löytää mukava parkkipaikka. Sääkään ei oikein suosinut, satoi melkein joka päivä. Norjalainen mekaanikko MAN:lta- Työpaja oli jo varoittanut meitä: hän tarkoittaa, Norjassa on 9 talven kuukausia ja 3 Kuukausia sateita – mies oli oikeassa :).
